Fazer käynnisti eilen keskustelun
kaakaonsa vastuullisuudesta "Responsibility in the supply chain"
-seminaarissa. Tilaisuuden vilkkaassa paneelikeskustelussa visioitiin globaalia kaakaon
jäljitettävyyttä, jalostusasteen lisäämistä kehitysmaissa ja
vaadittiin Euroopan oman kaakaostandardin kehittämistä.
Nämä kaikki ajatukset ovat erittäin kannatettavia ja pitkällä
aikavälillä hyviä suuntaviivoja kaakaon vastuullisuuden
lisäämiseksi.
Jos Fazer pitää kiinni aikataulustaan muuttaa kaakaonsa uskottavasti vastuulliseksi vuoteen 2017 mennessä se tarkoittaa todennäköisesti kuitenkin käytännössä yhtä asiaa. Fazer tulee valitsemaan tuotteisiinsa jonkin markkinoilla olevasta johtavasta kaakaosertifioinnista. Vaihtoehtoja on kolme: UTZ, Rainforest Alliance ja Reilu kauppa.
Suomen suurimpana suklaayrityksenä
Fazerin valinnalla on meikäläisessä mittakaavassa iso merkitys ja
siksi on tärkeää käydä keskustelua siitä, mihin vaihtoehtoon
yrityksen kannattaisi kallistua.
Kaikissa kolmessa järjestelmässä on
erilaiset painotukset. Rainforest Alliance painottaa ympäristöasioita
kun UTZ on bisneslähtöinen alkutuotannon laatuun keskittyvä
järjestelmä. Laadulla UTZ tarkoittaa mm. lapsi- ja
pakkotyövoiman kitkemistä myös kaakaopapujen käsittelyyn ja
säilytykseen liittyviä asioita.
Kaakaoteollisuuden ongelmat liittyvät
ensisijaisesti Länsi-Afrikan kaakaontuottajien äärimmäiseen
köyhyyteen, jonka seurauksena lapsityövoiman hyväksikäyttö on
yleistä. Arvioiden mukaan Ghanan ja Norsunluurannikon
kaakaoteollisuudessa työskentelee jopa 1,8 miljoonaa lapsityöläistä.
Kun pyritään ensisijaisesti
parantamaan alkutuottajan asemaa, useat järjestöt pitävät Reilun
kaupan järjestelmää näistä kolmesta sertifioinnista
kehittyneimpänä.
Reilu kauppa on ainoa järjestelmä,
joka takaa tuottajalle takuuhinnan ja tuottajayhteisöjen
kehittämiseen tarkoitetun Reilun kaupan lisän. Järjestelmä on
noussut kansalaisyhteiskunnasta, ja sen päätöksenteossa
kehitysmaiden viljelijät ovat tasa-arvoisessa asemassa.
Takuuhinta, Reilun kaupan lisä sekä
järjestö- ja viljelijävetoisuus eivät vielä tee järjestelmästä
täydellistä ja siinä on paljon kehitettävää. Näyttää
kuitenkin siltä, että Reilussa kaupassa ovat koossa ne
peruspalikat, joiden pohjalta uskottavaa ja viljelijän kannalta
vaikuttavaa sertifiointijärjestelmää voidaan lähteä rakentamaan.
Fazer ei ole julkistanut kantaansa
siitä, minkä sertifioinnin se tulee valitsemaan ja se on myös
väläytellyt kehittelevänsä omia tapoja jäljitettävyyden
takaamiseksi. Fazerin seminaarissa antamien lausuntojen perusteella
voidaan kuitenkin päätellä, että Fazer olisi kallistumassa
yritysvetoisen UTZ-järjestelmään. Se on myös ilmoittanut jo
ostavansa osittain UTZ-sertifioitua kaakaota.
Koska sertifiointijärjestelmät
toimivat erilaisilla painotuksilla ne ovat julkisesti sopineet yhteistyöstä ja pyrkimyksistään vastata erilaisiin tuotannon
haasteisiin. Eripurainen keskustelu järjestelmien välillä onkin
melko harvinaista. Seminaarissa esiintynyt Fazerin omistaja Majlen
Fazer ei kuitenkaan pitäytynyt herrasmiesmäisessä diplomatiassa
vaan antoi Reilun kaupan järjestelmälle suoraa kritiikkiä.
En malta olla kommentoimatta väitteitä
ja muutamaa muuta seminaarissa käsiteltyä asiaa.
Fazer: Reilu kauppa ei takaa kaakaon
jäljitettävyyttä
Kun puhutaan kaakaon jäljitettävyydestä
on tärkeää määritellä mistä puhutaan. Jos puhutaan siitä,
voiko kuluttaja jäljittää suklaapatukkansa kaakaon takaisin
tilalle, Reilu kauppa ei takaa kaakaon jäljitettävyyttä. Mikään
muukaan sertifiointijärjestelmä ei takaa.
Tämä kuulostaa hurjalta uutiselta ja
muun muassa Britanniassa keltainen lehdistö kiskoi aiheesta
jymyotsikoita jo vuonna 2010. Sun-lehden "ekspertit todistivat" sen, minkä suurin osa
tuotantoketjuihin perehtyneistä olivat tienneet jo vuosia - isoissa
volyymeissa prosessoitaville alkutuotteille ei ole järkevää taata
fyysistä jäljitettävyyttä.
Sun-lehden aiheuttamaan kohuun on
helppo heittää lisää jutun aihetta. Sertifioinnit eivät
tavallisesti takaa jäljitettävyyttä myöskään tuotteissa kuten
tee, mehut, sokeri tai palmuöljy.
Se miksi jäljitettävyyttä ei taata
näissä tuotteissa johtuu pääasiassa viljelijän edusta. Kaakaota
prosessoidaan valtavissa laitoksissa. Jos tuotantolaitokset
jouduttaisiin pysäyttämään ja puhdistamaan sertifioidun kaakaon
erilliskäsittelyn ajaksi se tekisi lopputuotteesta niin kalliin,
ettei sitä todennäköisesti ostaisi enää kukaan. Niin sanotun
fyysisen jäljitettävyyden sijaan järjestelmät toimivatkin
massabalanssin avulla. Massabalanssiin voi tutustua esimerkiksi Utzin
laatiman animaation avulla.
Toisin kuin Kemikaalicocktail tulkitsee
blogissaan, massabalanssijärjestelmä ei kuitenkaan tarkoita että
Reilun kaupan, tai muidenkaan sertifiointijärjestelmien valvonnassa
olisi puutteita. Se tarkoittaa, että sertifiointijärjestelmät on
tehty tuottajan eikä kuluttajan ehdoilla.
Viljelijää ei kiinnosta voiko
kuluttaja jäljittää suklaapatukkansa pavut takaisin tilalle.
Viljelijää ja hänen lapsiaan kiinnostaa se, millä ehdoilla
kauppaa tehdään siinä vaiheessa kun pavut vaihtavat omistajaa.
Siitä lisää seuraavassa.
Fazer: Reilu kauppa ei maksa
tuottajille hyvää hintaa.
Reilun kaupan takuuhinta
konventionaalisista kaakaopavuista Ghanassa on tällä hetkellä 2000
dollaria/tonni. Lisäksi pavuista maksetaan ghanalaisille tuottajille
Reilun kaupan lisää jonka suuruus on 200 dollaria/tonni. Kaikki
Reilun kaupan järjestelmän takaamat hinnat ja lisät ovat
nähtävissä verkossa.
En tiedä mihin hintaan Majlen Fazer
vertasi, kun hän totesi seminaarissa ettei Fazer valitse Reilua kauppaa, sillä
viljelijä ei saa Reilun kaupan järjestelmän kautta hyvää hintaa.
Rainforest Alliancen ja Utzin kautta maksettava hinta kun ei ole kuin
ostajan ja myyjän tiedossa. Järjestelmät kertovat avoimesti
etteivät ne puutu ostajan ja tuottajan välisiin
hintaneuvotteluihin. Järjestelmissä ei myöskään ole kaakaon
ostohinnan päälle maksettavaa, Reilun kaupan lisää vastaavaa
mekanismia.
Kaakaotuottajien tuotteestaan saama
hinta on keskeinen tekijä lapsityövoiman eliminoinnissa. Vanhemmat,
jotka saavat työstään kohtuullisen korvauksen eivät lähetä
lapsiaan töihin.
Se, onko Reilun kaupan minimihinta
riittävä hinta kaakaosta, on toki hyvä ja tärkeä keskustelu. Reilun kaupan takuuhinta
ei varmasti tee tuottajista rikkaita tai taloudellisesti huolettomia.
Se on kuitenkin yritys luoda jonkinlainen turvaverkko
maailmanmarkkinahintojen heilahteluille sekä tarjota pientuottajille
käypä pohjataso suurten yritysten kanssa aloitettaville
hintaneuvotteluille.
Reilun kaupan takuuhinnan ja lisän
muodostamiseen liittyvästä prosessista on kattava kuvaus FLOn
verkkosivuilla.
Fazer: Fazerin kaakaosta tulossa
vastuullista vuonna 2017
Fazerin seminaarissaan julkistama tieto
siitä, että se pyrkii kaakaonsa vastuullisuuteen vuonna 2017 ei
ollut uusi. Yritys julkisti tavoitteensa jo vuonna 2010. Riippumatta
siitä minkä sertifioinnin Fazer tulee valitsemaan, ei voi kuin
ihmetellä mikä prosessissa oikein kestää.
Vertailun vuoksi muutama esimerkki:
Ben&Jerry’s ilmoitti
päätöksestään muuttaa jäätelöidensä kaikki raaka-aineet (ne,
jotka on mahdollista sertifioida) Reilu kauppa -sertifioiduiksi
vuonna 2010 kolmen vuoden siirtymäajalla.
Cadbury’s teki vastaavan ilmoituksen
Dairy Milk -suklaastaan puolen vuoden siirtymäajalla.
Lipton teki päätöksen muuttaa kaikki
Euroopassa myymänsä teet Rainforest Alliance -sertifioiduiksi
kolmen vuoden siirtymäajalla.
Siirtymäajat sertifiointien saamisessa
ovat ymmärrettäviä. Isojen yritysten konvertoidessa
raaka-aineitaan sertifioituihin tarvitaan tavallisesti lisää
sertifioituja tuottajia, mikä vie aikaa. Liptonin, Cadbury'sin tai Ben&Jerry'sin
volyymit ovat valtavia ja silti ne hoitavat hommat kuntoon monta
kertaa huomattavasti pienempää Fazeria nopeammin.
Miksi Fazerin kaakaon vastuullisuuden
takaamisessa menee näin kauan?
"Kestävä kehitys ja sosiaalinen vastuu ovat osa yhtiön filosofiaa", sanoi Tom Lindblad, Fazer Makeisten toimitusjohtaja Kumppani-lehdelle vuonna 2010. Nyt olisi jo aika siirtyä filosofiasta käytännön tekemiseen.
Fazer: Fazer ostaa jo
UTZ-sertifioitua kaakaota
Riippumatta siitä minkä sertifioinnin
Fazer valitsee, niissä kaikissa on tietyt säännöt. Järjestelmästä
riippuen sertifiointimerkin käyttäjän tulee sitoutua käyttämään
tuotteessaan tiettyä prosenttia sertifioitua raaka-ainetta
saadakseen tuotteelle sertifikaatin. Nyt Fazerin ostojen
vastuullisuutta ei valvo kukaan vaan kuluttajat ja jälleenmyyjät
ovat kaakaon vastuullisuudessa yrityksen oman ilmoituksen varassa.
Odotan jännityksellä koska muut
yritykset keksivät lähteä samoille viestintälinjoille Fazerin
kanssa. Kohta voimme ehkä ostaa tavallisen näköistä maitoa, joka
on yrityksen ilmoituksen mukaan melkein luomua?
Onneksi useimmat sertifioinnit
puuttuvat ärhäkkäästi vastaavaan löperöön
markkinointiviestintään. Jäämme odottamaan UTZin reaktiota.